wicked - loistava mutta misogyyninen musikaali?

Käytiin inssennöörin kanssa juhlimassa vuosipäivää Londonissa. Oltiin vain yksi yö, joten kokemus oli aika lailla sinne ja takaisin sekä ajanviettoa enimmäkseen kulkuvälineissä. Todettiin, että kivaa oli, mutta ei pliis uusita tätä. Wickedistä kumpikin tykättiin kovasti.

Wicked perustuu löyhästi Gregory Maguiren aikuisille suunnattuun kirjaan Noita: Lännen ilkeän noidan elämä ja teot (ilmestyi englanniksi 1995). Teos on jatko-osa L. Frank Baumin Ihmemaa Oz -lastenkirjasta (1900). Wickedissä tarina keskittyy Elphabaan ja Glindaan, kahteen Ozin noitaan, jotka jakavat huoneen Shiz-yliopistossa. Teemoina musikaalissa ovat esimerkiksi ystävyys, rakkaus, rohkeus, ennakkoluulot ja valta.

Glinda ja Elphaba ovat erilaisia persoonaltaan ja kiinnostuksen kohteiltaan, ja tästä tehdään pilaa. Muutoin hyvin loisteliaassa musikaalissa mennään tässä kohtaa pahasti alamäkeen. Tarinassa päädytään toistamaan vanhaa asetelmaa, jossa kaunis nainen ei ole muuta kuin kaunis (eli samalla typerä) ja ulkonäöllisesti vähemmän viehättävä on älykäs. On se niin hauskaa, kun jollakulla on blondit aivot, hahhaa! Onneksi tällaiset katsantokannat ovat vähenemään päin. Ainakin tämän tutkimuksen mukaan miesten ja naisten näkeminen yhtä kyvykkäinä on lisääntynyt 1940-luvulta lähtien.

Kieltämättä tunnelmaa hieman latisti se, että esityksessä oli OK syödä, ja kaikenlaista herkkua sai ostaa paikan päältä. Onhan se ärsyttävää kuunnella poppareiden mussutusta, kun yrittää keskittyä esitykseen. Leffassa tähän on tottunut, mutta teatterissa toivoisi muuta.

Näitä lukuun ottamatta Wicked on erittäin taitavasti ja ammattimaisesti rakennettu musikaali. Kyllä siinä insennöörin kanssa katseltiin monttu auki lavastuksia ja kelattiin, miten valtavia rakennelmia saatiin sekunneissa vaihdettua toisiin. Näyttelijät osasivat hommansa ja lauloivat upeasti. Silmäkarkkia riitti puvuissa, valoissa ja lavasteissa. Ohjelmalehtisessä kerrotaan, että Wickediä on esitetty Apollo Victoria Theatressa 12 vuotta, vau! Väliajalla nautittiin Emerald Elixir -cocktailia, tätä yritetään epätoivoisesti jäljitellä omassa kotibaarissa, toivottavasti vielä onnistutaan!

Pakko kirjoittaa vielä sivuhuomautus Lontoosta. Käveltiin kohti Hyde Parkia (joka näytti muuten tähän aikaan vuodesta aivan hoitamattomalta pohjanmaalaiselta pellolta, minä tunnistan tämän luonnonmuodostelman), ja huomioni kiinnitti rakennustyömaalla oleva kyltti: "Danger, men at work". Niin mainio oli tämä sanoma, että pakkohan siitä oli foto ottaa. On se vaan niin, että miesten päästäminen töihin on vaarallista, suorastaan moraalisesti arveluttavaa! Minusta miesten paikka on kotona lapsia kaitsemassa ja verhoja silittämässä. Tässä tulee niksipirkkanen: verhot kannattaa silittää, kun ne on asettanut ikkunoihin, seinä on oikein hyvä silityslauta. Samalla voi huudella lapsille, että älkää kaatako limsaa isin läppärin päälle.

Tässä lopuksi rakeinen video (diginatiivit ei pysty katsomaan, yli 32-vuotiaat pystyy) Wickedin alkuperäisestä Broadway-esityksestä. Defying Gravity on aivan mahtavan voimauttava poweribiisi, hiljentykää siis kuulemaan Idina Menzeliä (joka muuten veti Frozenissa Let it go -biisin)!

#arvostelut
#musiikki
#teatteri