Oscareiden jälkeen on aika pohtia mitä laadun arviointi taiteessa oikein tarkoittaa. Törmäsin hiljattain toimittaja Sanna Ukkolan tammikuiseen bloggaukseen. Ukkola kirjoittaa Stephen Kingistä, joka aiheutti kohun tviittaamalla, ettei hän huomioi Oscareiden äänestyksessä monimuotoisuutta, vaan pelkästään laatua. King korjasi kommenttiaan saatuaan kritiikkiä näkemyksestään.
Ukkola ihmettelee Kingin saamaa kohtelua, koska yksinkertaisesti parhaathan pääsevät huipulle ilman mitään apurattaita, eikö niin? Debatti muistuttaa aiempaa keskustelua klassisen musiikin vuosisatoja jatkuneesta epätasa-arvosta. Musiikkitieteen dosentti Juha Torvinen kirjoittaa Helsingin Sanomien Vieraskynässä, kuinka alalla ei haluta lisätä monimuotoisuutta. Keskustelu kuitataan toteamalla, että vain laadulla on väliä, ei millään muulla. Torvisen mukaan mies- ja naissäveltäjät ovat aivan yhtä lahjakkaita, naisille ei vain ole annettu yhtä paljon mahdollisuuksia harjoittaa kykyjään. Ikävä kyllä näin on vielä tänäänkin: esimerkiksi Radion Sinfoniaorkesteri ei halua vähentää miessäveltäjien tuotantoa tasapainottaakseen sukupuolen määrittämää ohjelmistoa, joka on miehille kolme kertaa edullisempi kuin naisille. Jutun kommenttikenttä on surullista luettavaa. Jotkut tosiaan ajattelevat, että naiset eivät osaa säveltää. Jaa-a, eikös Saariahon Kaijan sävellyksiä ole esitetty New Yorkissa ja Parisiisissa ja vaikka missä? Eikös hän ole BBC:n äänestyksen mukaan maailman merkittävin elossa oleva säveltäjä? Ja eikös vain Hildur Guðnadóttir voittanut parhaan musiikin Oscarin Joker-elokuvasta? Menestyneeksi taiteilijaksi ei ihan noin vain tulla, koska pelkkä lahjakkuus ei riitä. Kaikille ei anneta samoja mahdollisuuksia. Esimerkiksi Cuporen tutkimuksessa kerrotaan, että elokuva-alalla miehille myönnetään enemmän apurahoja kuin naisille. Taiteen edistämiskeskuksen sivuilla puolestaan ilmenee, että naiset hakevat enemmän taiteilija-apurahoja, mutta niitä myönnetään useammin miehille, vaikka joidenkin rahoittajien mielestä naisten hakemukset ovat parempia. Oli mielenkiintoista huomata, että vuosi sitten supersankarielokuva Captain Marvel kahmi naisilta positiivisempia arvioita kuin miehiltä. Voisiko syynä olla se, että viimeinkin supersankari on miehen sijaan nainen? Ehkä elokuva oli naisille samaistuttavampi. Miehet vaikuttavat olevan naisia kiinnostuneempia lukemaan sodasta. Sotakirjallisuus tapaa olla miesten kertomuksia miehille. Voi olla, että ihmiset ovat kiinnostuneita tarinoista, joissa päähenkilö jollain tapaa muistuttaa heitä itseään, kuten jakaa saman sukupuolen tai ihonvärin. Oscareiden noin 10 000 valitsijasta kaksi kolmasosaa on miehiä. Tänä vuonna heistä 16 prosenttia oli ei-valkoisia. Nämä asiat todellakin vaikuttavat palkittaviin elokuviin. Puhumattakaan siitä, että ei ole täysin varmaa, että jokainen äänestäjä on edes katsonut kaikki kategorian elokuvat. Ja mitä se 'laatu' edes on? Ikävä kyllä laatu ei ole jotain objektiivisesti mitattavaa, vaan käytännössä jokaisen arvioitsijan subjektiivinen mielipide mausta. Jokaisella meistä on henkilökohtaiset mieltymykset, eivät Oscareiden valitsijat ole tästä poikkeuksia. Oikeastaan maku ei ole täysin henkilökohtaista. Tapaamme arvostaa samoja asioita kuin muutkin ihmiset, tästä kirjoitin Tiede-lehteen. Miksi klassikoita luetaan niin paljon? Sen takia, että muutkin lukevat niitä. Kun on lukenut klassikoita, niistä voisi keskustella muiden kanssa, kenties vaikuttaakseen älykkäältä muiden silmissä ja kuuluakseen samaan ryhmään. Joskus ihmiset saattavat päätyä kehumaan ei-niin-mieleistä taideteosta, jotta ei erottuisi poikkeavalla mielipiteellään muista. Tämä on ymmärrettävää: haluammehan kaikki tuntea kuuluvamme joukkoon ja olevamme hyväksyttyjä. Ihminen ei ole millään mittapuulla objektiivinen olento, joten myöskään taiteen arvottaminen ei ole objektiivista. Ehkä tulevaisuudessa tekoäly saattaisi kyetä objektiivisemmin arvioimaan vaikkapa elokuvan erilaisia ominaisuuksia. Mutta ilman tunteita tekoälyn arvio jää latteaksi ja kliiniseksi. Koska sitähän me taiteelta haluamme, monipuolisia tunnekokemuksia. Olen iloinen, että Yle esittää maaliskuun ajan vain naisten ohjaamia elokuvia ja dokumentteja. Etenkin tämä Tienraivaajat-sarja on hauska! #elokuvat #feminismi #kirjat #psykologia #taide
0 Comments
Your comment will be posted after it is approved.
Leave a Reply. |
bloggaaja
Anne Haikola arkisto
June 2023
kategoria
All
|