onko sinkkukirjallisuus uusi genre?

Olen havainnut, että viime vuosina on julkaistu yllättävän paljon tietynlaista kirjallisuutta, jollaista ei ennen ole juuri kirjoitettu.

Se kirjallisuuden laji on sisältänyt kuvauksia sinkkuudesta, eroamisesta ja yksinkertaisesti arjen ihanuudesta ja kamaluudesta. Tuntuu, että yhtäkkiä arki on äärimmäisen kiinnostavaa. Ei kai se ihme ole, että ihmiset selaavat tuntikausia muiden elämää somesta ja seuraavat tubettajien korealaisia ihonhoitorutiineja. Muut ihmiset nyt vaan kiinnostavat kauheasti.

Olen ilolla seurannut tätä ilmiötä. Tämä on minusta ennen kaikka nuorten naiskirjailijoiden esiinmarssi. Jos Karl Ove Knausgård voi kirjoittaa yksityiskohtaisesti siitä, mitä laittoi 5-vuotiaana leivän päälle, niin totta vie nykynaiset voi kirjoittaa romaanin tästä ajasta ja omista kokemuksistaan.

Ainakin nämä kirjailijat ovat mielestäni kirjoittaneet tällaisia kirjoja, joista löytyy arjen ja sinkkuuden teemoja: Saara Turunen, Olga Kokko, Sisko Savonlahti, Henriikka Rönkkönen, Elina Kilkku, Sally Rooney, luultavasti Raisa Omaheimo (en ole vielä lukenut hänen esikoisromaaniaan).

Miksi sitten nyt kirjoitetaan sinkkuudesta? Sosiaalitieteilijä Bella DePaulo kutsuu 2000-lukua sinkkujen aikakaudeksi. Yksinasuvia on Suomessa yli miljoona. Yhden hengen taloudet ovat myös lisääntyneet maassamme, tämä trendi näkyy muutenkin Euroopassa. Yhden 2015-vuoden arvion mukaan Briteissä noin 34,5% olisi sinkkuja, Amerikassa taas oli vuonna 2017 45,2 % naimatonta  koko väestössä (ei tietenkään sama asia kuin sinkkuus).

Sinkkuuden ja yksinasumisen lisäksi myös seksin harrastaminen on vähentynyt (tutkimuksessa tosin kartoitettiin yhdyntöjä). Tämä näkyy muutenkin maailmalla. Tästä poikkeuksena muistelen lukeneeni, että Kiinassa taas nuorten makuuhuoneissa peitto heiluu vilkkaammin kuin aiemmin.  Ainakin jonkinlainen seksibuumi saattaa olla meneillään.

Vaikuttaa siltä, ettei seksi ole enää kovinkaan kiinnostavaa (ei ainakaan, jos yrittää lukea vakavissaan Fifty shades of Greytä...). Sen kuvaaminen näyttää vähentyneen eri taiteen aloilla. Varmaan tämän takia Cosmopolitan-lehti on tehnyt takinkäännön. Enää ei lehdestä löydy vinkkejä kamasutra 2.0 -seksiasennoista, vaan muodista, tyylistä, julkkiksista, sijoittamisesta, somemarkkinoinnista ja siitä, miten tarot-kortit avittivat bloggajan unelmakumppanin löytymisessä. (Jälkikäteen huomasin, että lokakuun numero näyttää olevan heillä keskitetysti seksiä käsittelevä.) Seksi ei ole enää seksikästä. Seksikkäämpää on imeskellä pillistä vihersmoothieta samalla kun selaa iPhone hypermegasuperprota.

Olisiko uuden kirjallisuuden nimi sinkkukirjallisuus? Kirjallisuuden tutkijoillehan tämä nimeäminen jää. Samoin sen miettiminen, olisiko kirjallisuus yksi chick litin alagenre vai kokonaan omansa. Kenties omansa, vaikka toisaalta chick lit on niin laaja sateenvarjotermi, että sen alle mahtuu  monenlaista.

Arkeen palaten: yhteiskuntapolitiikan professori Eeva Jokisen mukaan arki on vaikeasti määriteltävissä. Toisaalta se on selviö, arki vain on. On hyvä silti pitää mielessä, että usein "tavallinen arki" mielletään vahvasti heteroperheen elämäksi. Tätä eivät kaikki saa eivätkä kaikki halua. Olga Kokko onkin kommentoinut, että halusi kirjoittaa kirjan, jossa päähenkilö on tyytyväinen sinkkuuteensa. Olisiko nyt aika toisenlaisille arjen tarinoille?

Lähde: Eeva Jokinen: Aikuisten arki. Gaudeamus, 2005.

#chick lit
#kirjat
#sinkkuus