miten korona-aika on vaikuttanut taiteisiin?

Korona-aikaa on eletty reilu vuosi, ja elämämme on sen myötä muuttunut. Mutta millainen muutos taiteiden kentällä on tapahtunut?

Pandemian alussa oli nähtävissä, että ihmiset kuuntelivat vähemmän musiikkia ja katselivat enemmän suoratoistopalveluita. Netfilx sai ennätykselliset 16 miljoonaa uutta käyttäjää ensimmäisten koronakuukausien aikana. Jotkin suoratoistopalvelut ja media-analyysit ovat paljastaneet, että ihmiset katselivat karanteenin alussa paljon komedioita, rauhallisia/ hyvän mielen tv-sarjoja sekä palveluista etsittiin paljon lastenohjelmia. Voi olla, että stressin alaisina ihmiset katselivat mieluummin iloista ja rauhoittavaa sisältöä. Stressaantuneena myös tuttu sisältö voi toimia paremmin ja ei välttämättä ole voimavaroja etsiä uutta sisältöä.

Tähän liittyen annoin Ylelle haastattelun turvasarjoista ja -elokuvista. Turvasarjat mm. rentouttavat, lievittävät stressiä ja rakentavat identiteettiä.
 
Ihmiset ovat myös katselleet virusaiheisia dystopioita, kuten esim. elokuvia Tartunta ja 28 viikkoa myöhemmin. Tällä tavalla ihmiset ovat todennäköisesti yrittäneet sopeutua uusiin ja yllättäviin olosuhteisiin sekä käsitelleet pandemiasta seuranneita tunteita ja ajatuksia. Pandemian alussa meillä ei ollut paljoa varmaa tietoa saatavilla siitä, miten tilanne tulee etenemään. Monet ovat kertoneet lukeneensa tuntikausia uutisia koronaviruksesta. Tällaisten dystopioiden katselu voi osaltaan olla myös informaation etsimistä ja sitä kautta hallinnan tunteeseen pyrkimistä. Olkoonkin, että tämä “informaatio” on fiktiosta, koska parempaakaan ei välttämättä ole saatavilla. Elokuvista voi löytää skenaarioita, mitä voisi pahimmillaan tapahtua, ja malleja, miten silloin kannattaisi ehkä toimia.  Samoista syistä ihmiset saattavat katsoa kauhua.

Kun Suomi päätettiin viime vuonna sulkea, moni ryntäsi kirjastoihin tyhjentämään hyllyjä. Lainausten määrässä on tapahtunut nousua, kirjoja on myyty enemmän sekä äänikirjoja on kuunneltu myös ahkerasti.

Kirjallisuuden kentällä on julkaistu erilaisia korona-aikaa käsitteleviä teoksia, kuten antologia Tartunta, tietokirja K niin kuin katastrofi  ja erilaisia koronapäiväkirjoja. Elokuussa ilmestyy Miten Suomi päätti voittaa koronan, joka kertoo hallituksen toimista korona-aikana. Sinänsä on luonnollista ja tarpeellista, että ajastamme kirjoitetaan ja dokumentoidaan tapahtumia historiantutkimustakin ajatellen. Kuitenkin pelkään pahoin, että yhä kiihtyvä informaatiotulva näyttää hiipivän myös kirjallisuuteen. Journalismia on kritisoitu siitä, että tapahtumia ja ilmiöitä jo analysoidaan, vaikkei vielä kunnolla edes tiedetä, mistä on kyse. Yksi esimerkki: Vastaamon tietomurrosta ei ole ehtinyt kulua kuin noin puoli vuotta, ja siitä on jo tulossa äänikirja, ilmeisimmin tässä kuussa BookBeatista päätellen. Toki on hyvä raportoida eri vaiheista, mutta soisin kirjallisuudessa säilyvän tietynlaisen hitauden ja perusteellisuuden.  Joku voisi väittää, että tällainen aikamme nyt vain on, asioita pitää suoltaa somemaisen nopeasti. Väitän, että kiinnostavat aiheet kiinnostavat kyllä ihmisiä huomennakin.

Korona-aika on saanut monet taiteilemaan itse kotona. Tästä kirjoitti satiirisen kolumnin Laura Friman. Keskustelua puolesta ja vastaan käytiin somessa, jatkojuttuja kirjoittivat Yle ja Hesari.

Esittävien taiteiden tekijät ovat joutuneet ahdinkoon, koska töiden tekeminen on vaikeutunut huomattavasti. Voi perustellusti kysyä, ymmärretäänkö vieläkään kulttuurialan töiden olevan oikeita töitä. Tilanne on ollut jopa paradoksaalinen: kuka tahansa on voinut mennä kapakkaan laulamaan Tinakenkätyttöä, mutta Kaija Koo ei ole voinut mennä sinne esittämään omaa biisiään. Senpä takia taiteilijat ovat joutuneet ottamaan uusia luovia keinoja käyttöön. Sirkustaiteilijat ovat esiintyneet taloyhtiöiden pihoilla. Erilaiset livestreamit ova yleistyneet niin musiikissa, oopperassa kuin teatterissa. Allekirjoittanutkin oli Antti Tuiskun keikalla olohuoneesta käsin, mikä oli odotettua parempi kokemus. Myös maailman taidegallerioihin voi pistäytyä nousematta nojatuolistaan.

Loppuun vielä kielitieteilijä Janne Saarikiven puolustuspuhe kulttuurille, joka on korvaamatonta. Toivottavasti ihmiset muistaisivat sen arvon ja miettisivät, millainen maailma olisi ilman kulttuuria ja taidetta. Aika tylsä ja kolkko paikka.

#elokuvat
#kirjat
#kulttuuri
#musiikki
#ooppera
#taide
#teatteri
#tv-sarjat