kirjoita leffa - käsikirjoittamisen taito -opas

Anders Vacklinin ja Janne Rosenvallin Käsikirjoittamisen taito kokoaa yhteen tv- ja elokuva-alan opit. Massiivinen teos on yleishyödyllinen myös kaikille kirjoittamisesta kiinnostuneille.

"Jos haluan pitkän, tylsän tarinan, jossa ei ole mitään pointtia, minulla on elämäni."

Jerry Seinfeld

Tartuin oppaaseen sen jälkeen, kun Mari Mörö suositteli minulle käsikirjoittamisen opiskelua. Tapaan kuulemma kirjoittaa hieman kuin katselisin maailmaa liikkuvan kameran varassa. Tunnistan tämän itsekin. Opiskelin kesäkuussa Helsingin seudun kesäyliopistossa draaman kirjoittamisen perusteet dramaturgi-näytelmäkirjailija Asta Honkamaan johdolla, nyt on tullut siis oppia monelta suunnalta!

Opas on minusta kokonaisuudessaan oikein hyödyllinen. Uskoisin siitä olevan apua kaikille, jotka kirjoittavat jotain luovaa. Monet esitellyt aspektit nimittäin pätevät moneen kirjoittamisen lajiin. Teoksesta löytyy vinkkejä niin henkilöhahmojen ja idean kehittelyyn, draaman kaaren luomiseen ja tarinan rakenteen kirjoittamiseen.

Teoksessa käsitellän myös runsaasti kirjoittamisessa alkuun pääsemistä, tyhjän paperin kammoa ja sitä, kun kirjoittaminen ei vain joskus suju. Kirja osui minulle sopivaan hetkeen, koska tunnen olleeni viime kuukausina elämäni pahimmassa kirjoitusjumissa. Kirjoittaminen, siis romaanikirjoittaminen, on vain tuntunut vaikealta. Jumi nyt varmasti liittyy siihen, kun WSOY:n romaanikilpailu on ohi, ja en oikein tiedä, miten lähtisin kehittämään kässäriä. Oli helpottavaa lukea, että tällainen kirjoittamisblokki on täysin normaalia. Tiedettävästi niin on käynyt monille ammattilaisille ja taiteilijoille joitain kertoja heidän uransa aikana. Yleensä hiljaisempien kausien jälkeen tulee sitten parempaa tuotosta. Näinhän se elämäkin menee, välillä on aktiivisempia jaksoja ja välillä hiljaisempaa eloa. Tämän kun oppisi muistamaan.

Tekijöiden ammattilaisuus ja laaja perehtyneisyys näkyy kirjassa kautta linjan. Vacklin on käsikirjoittaja, tietokirjailija, kirjoittamisen opettaja ja dramaturgi. Häneltä löytyy netistä elokuvakäsikirjoituksiin keskittyvä palautepalvelu, joka on ilmeisesti ainutlaatuinen Suomessa. Rosenvall taas on käsikirjoittaja, näytelmäkirjailija ja dramaturgi.

Pidin siitä, miten paljon kirjoittajat kutoivat esittelemiään teorioitaan käytäntöön antamalla esimerkkejä elokuvista ja sarjoista. Oli mielenkiintoista lukea lemppareistaan analyysia. Ikävänä sivutuotteena vaan spoilaannuin! Frasier-sarja on heilan kanssa edelleen kesken, vaikka loppu häämöttää. Toki paljastettu ihmissuhdekuvio oli joksenkiin odotettu ja ilmeinen, mutta on silti kivaa jännätä sarjan äärellä, että mitähän seuraavaksi tapahtuu!

Olen jo ottanut teoksesta konkretiaa kirjoittamiseeni. Liimailin kartongille post-it-lappuja ja kiinnitin tämän epilepsiakohtausriskisen häkkyrän seinälle (piti hetki mittailla oman yksiön minmaalista tapettitilaa ja ottaa harha-askelia, lopulta länttäsin kartongin mikron viereen, ainoalle vapaalle paikalle). Jokaisessa lapussa on kirjoitettu luvun tapahtumat, henkilöt ja paikat sekä se, mitä tunteita haluan lukijassa herättää. Tämä selkeytti mielestäni käsikirjoitustani ja sen kokonaisuutta. Olen kuullut monien kirjoittajien tekevän jotain tällaista, mutta vasta nyt innostuin itse kokeilemaan. Seuraavaksi pitää käydä käsikirjoitus läpi, että herääkö luvuista todella haluamiani tunteita... Aion toteuttaa vielä toisen esitellyn kikan. Yhtenäistän tarinaa kirjoittamalla ensimmäseen ja viimeiseen lukuun jotain samaa (esimerkiksi sama paikka tai aihe tai jokin yksityiskohta), sitten toiseen ja toiseksi viimeiseen, kolmanteen ja kolmanneksi viimeiseen etc. Uskoisn tällaisen menettelyn luovan tarinan maailmasta kokonaisemman ja johdonmukaisemman. Näin myös haluttu teema ja tunteet todennäköisesti nousevat paremmin esiin.

Kirjoittajat neuvovat myös miettimään, mikä on tekstin perusväite. Mistä se lopulta kertoo, mistä tekstissä on kyse, mitä se väittää/kysyy. Se pitäisi osata kertoa tästä näin butum yhdellä lauseella. Jos ei, käsikirjoituksessa on todennäköisesti vielä tekemistä. Tämä sama pätee minusta kaikkeen tekstiin kouluaineista journalistisiin kirjoituksiin. Kyse on aiheen rajaamisesta, punaisen langan säilymisestä ja aiheessa pysymisessä.

Luin erityisellä mielenkiinnolla komediaa käsittelevän luvun, olenhan kiinnostunut komedian kirjoittamisesta. Tietämykseni komedian eri lajeista ja vitsityypeistä syveni.

Kaikkiaan olen oikein tyytyväinen teokseen. Voisin ostaa tämän omaan hyllyyn, koska tämän pariin mielellään palaa. Aion varmasti jatkossakin hyödyntää teoksesta saatua vinkkiä kirjoittamisblokkiin: mieti, miten joku toinen kirjoittaja toimisi. Miten vaikkapa J. K. Rowling ratkaisisi asian? Kuinka Agatha Christie olisi kiertänyt tämän mutkan? Mitä tapahtuisi, jos tämä olisi William Shakespearen kirjoittama? Miten Jane Austen selvittäisi tämän ihmissuhdesotkun? Tarkoitus ei tietenkään ole matkia, vaan saada uutta näkökulmaa ja draivia tekemiseen. Aina voi myös miettiä, miten joku omasta mielestä kehnompi kirjoittaja tekisi ja tehdä itse toisin.

P.S. Sarjoista kiinnostuneet voivat kuunnella tätä Yle areenan ohjelmasarjaa Television tiiliskivet, jossa toimittaja J.P. Pulkkinen keskustelee vierailijoiden kanssa hittisarjoista, kuten Frendeistä ja Game of Thronesista.

Anders Vacklin & Janne Rosenvall: Käsikirjoittamisen taito
Like (2015)
640 s.

#arvostelut
#elokuvat
#kirjat
#käsikirjoitus
#kirjoittaminen
#tv-sarjat