Kirjoitin Helsingin Sanomiin tiedejutun verkkovalehtelusta. Valehtelu on osa kommunikaatiota, joka on läsnä jokaisen arjessa. Joidenkin tutkimusten mukaan valehtelemme enemmän online kuin offline. Verkossa valehteluun liittyy moninaisia motiiveja itsesuojelusta identiteetiin ja politiikkaan.

#lehtijuttujani
#tutkimukset

Kirjoitin Hesariin tiedejutun tiimityön varjopuolista. Vaikka ryhmätyöskentelyllä on etunsa, se voi myös olla väylä valehtelulle ja korruptiolle, joille ovat alttiita myös ns. rehelliset ihmiset. On tärkeää olla tietoinen tiimityön potentiaalisista haittapuolista, jotta niitä voidaan ennaltaehkäistä sopivin keinoin, mistä myös kerron jutussa.

#lehtijuttujani
#tutkimukset

Uusimmassa Tiede-lehdessä (3/2022) on juttuni afantasiasta. Afantasia on neurologinen ilmiö, joka tarkoittaa kyvyttömyyttä muodostaa visuaalisia mielikuvia.  Tutkimus afantasiasta on vielä aluillaan, vaikka se on tunnistettu 1880-luvulla. Jutussa pääsevät ääneen afantasiaa tutkinut psykologian dosentti Juha Silvanto sekä Teppo Mattsson ja Katleena Kortesuo, jotka ovat molemmat afantastikkoja.

#lehtijuttujani
#tutkimukset

Kesällä kirjoittamani juttu Psykologi-lehden verkkoon somen mieleneterveysvaikutuksista nuoriin ja nuoriin aikuisiin ilmestyi juuri. Haastattelin juttuun Åbo Akademin yliopistonlehtori ja neuropsykologi Mira Karraschia sekä filosofian tohtori ja Turun klassillisen lukion opintopsykologi Ada Johanssonia. Somella on sekä hyödyllisiä että epäedullisia vaikutuksia mielenterveyteen. Paljolti kyse on käyttötavoista. Jutussa on sekä linkkejä tutkimuksiin että vinkkejä mielenterveyden ammattilaisille vastaanottoyöhön avuksi somen käsittelyyn.

"Jotkut tutkijat ovat todenneet, että somen kuvallinen kommunikaatio aiheuttaa pahoinvointia. Kuvavirrassa jokainen voi esittää elämänsä ideaalisesta näkökulmasta vailla säröjä. Moni ymmärtää somen epätodellisuuden, mutta voi olla vaikeaa olla vertailematta itseä muihin. Eikä voi unohtaa, millainen vaikutus somessa nähdyillä kehoilla on. Esimerkiksi kuuluisa Kardashianin klaani on tehnyt isot peput muodikkaiksi ja muuttanut näin ihmisten kuntosaliohjelmia."

#lehtijuttujani
#mielenterveydenhäiriöt
#tutkimukset

Tuoreimmassa Tiede-lehdessä (5/2021) juttuni kiittämisen ja kiitollisuuden merkityksestä.  Kiitos on yksinkertaisin kiitollisuuden ilmaisu, ja kiitollisuudella on todettu useita hyvinvointivaikutuksia mm. terveyteen, uneen, tunteiden säätelyyn ja jopa traumoista selviytymiseen. Kannattaa kiittää, siitä nimittäin hyötyvät niin kiittäjät, kiitetyt kuin kiittämisen todistajat.

Tekstinäyte:

"Myös tutkimusten mukaan kiitollisuuden ilmaiseminen muodostaa hyvän tekemistä ruokkivan kehän. Kiitoksen saamisen on osoitettu lisäävän avuliaisuutta. Mekanismin on todettu kytkeytyvän arvostetuksi tulemisen tunteen heräämiseen. Se taas motivoi tekemään hyviä tekoja toisille. Kiitetty haluaa panna hyvän kiertämään.

Toimiakseen toivotulla tavalla kiitoksen on kuitenkin oltava vapaaehtoinen. Painostuksen alla puserrettu kiitos herättää usein vain ärtymystä ja mielipahaa. Kiitoksen pitäisi olla myös konkreettinen ja kytkeytyä tekemiseen tai asiaan, jotta vastaanottaja tietää, mistä häntä kiitetään."

#lehtijuttujani
#positiivinenpsykologia
#psykologia
#tutkimukset

Juuri ilmestyneessä Tiede-lehdessä (2/2021) on psykologian artikkelini optimismista, pessimismistä sekä siitä, voiko optimistiksi oppia. Länsimainen kulttuuri tapaa arvostaa positiivisuutta ja tsemppihenkeä, mutta pessimismiäkin tarvitaan. Toinen ei ole toista parempi, vaan toisissa tilanteissa kannattaa valita optimistinen ajattelutapa, toisissa taas toimii paremmin pessimistinen strategia. Keskeistä näissä molemmissa ajattelutavoissa on tasapaino. Sekä liiallinen optimismi että pessimismi ovat haitallisia hyvinvoinnille.

Tässä pieni ote jutusta:

"Optimismia voi pitää myös yhtenä käyttäytymisen muotona. Mikään käyttäytymisen muoto taas ei toimi kaikissa mahdollisissa tilanteissa. Joskus on hyödyllistä olla kiltti ja joustava, joskus taas jämäkkä ja järkähtämätön. Samoin on optimismin laita. Väärin käytettynä siitä voi olla haittaa.
Yltiöpäinen positiivinen ajattelu voi estää meitä esimerkiksi näkemästä muiden kärsimystä ja tuntemasta empatiaa. Jokaisella on varmasti kokemuksia hetkistä, jolloin olisi mieluummin toivonut kuuntelua kuin tsemppausta.
Aivokuvantamistutkimuksista tiedetään, että yltiöoptimistien aivot eivät mielellään käsittele informaatiota, joka koskee tulevaisuuden vaaroja. Ne ennemmin ohittavat uhkat, toisin kuin vähemmän optimististen aivot.
Sen sijaan yltiöoptimistien aivot tuntuvat reagoivan herkästi informaatioon, joka on odotettua parempaa. Pelitutkimuksissa optimistien on todettu pitävän kiinni uskostaan voittoon, vaikka he olisivat juuri hävinneet.
Yltiöoptimismin uskotaankin olevan yksi syy muun muassa vuoden 2008 pörssiromahdukseen. "

#lehtijuttujani
#positiivinenpsykologia
#psykologia
#tutkimukset

Haastattelin psykologian maisteri Tomi Bergströmiä Psykologi-lehden verkkojuttuun. Bergström tutki väitöskirjassaan avoimen dialogin hoitomallin vaikutusta ensipsykoosiin. Tulokset on aivan uskomattomia: Vertailuryhmästä puolet tarvitsi 19 vuoden jälkeen edelleen hoitoa, yli 80 prosenttia käytti psykoosilääkitystä ja yli 60 prosenttia sai työkyvyttömyystukia. Dialogista hoitoa saaneista vain noin kolmasosa oli seurannan lopussa hoidon piirissä ja sai työkyvyttömyystukia.

Tutkimus osoittaa, että ensipsykoosia voidaan hoitaa tehokkaasti myös lääkkeettömin keinoin.

"Lisäksi haastatteluissa potilaat eivät itse kuvanneet psykoosia sanalla ’psykoosi’. He kuvasivat sitä ennemmin hankalaksi elämäntilanteeksi, johon liittyi vaikeita kokemuksia. Usein kokemukset olivat alkaneet jo lapsuudesta, esimerkiksi koulukiusaamisesta, joka johti ulkopuolisuuden tunteisiin ja vaikeuksiin ihmissuhteissa. Ongelmat kasaantuivat monilla aikuistumisen kynnyksellä, jolloin pahoinvointi lisääntyi ja ajattelukyky hankaloitui. Lopulta joku määritteli tämän olevan psykoosi."

#lehtijuttujani
#mielenterveyden häiriöt
#tutkimukset

Kirjoitin viime viikolla ilmestyneeseen Tiede-lehteen (9/2020) anteeksiannon merkityksestä. Aihe on todella kiehtova ja monipuolinen. Hämmästyin siitä, miten paljon terveysvaikutuksia anteeksiannolla on: se tekee onnellisemmaksi, kohentaa hyvinvointia ja elämäntyytyväisyyttä, buustaa omanarvontuntoa ja on yhteydessä vähäisempään stressiin ja psykiatriseen oireiluun. Anteeksianto vapauttaa voimavaroja ja näkyy jopa parempana fyysisenä suoriutumisena kuntotestissä anteeksiantamattomiin verrattuna. Kaiken lukemani perusteella sanoisin, että anteeksianto on aikamoinen supervoima ja ihmeellinen asia.

Tässä pieni ote:

"Mittarit paljastivat, että kaunaiset ajatukset kiristävät lihaksia, lisäävät ihon sähkönjohtavuutta, tihentävät sykettä ja voimistavat vihan tunnetta. Anteeksiantoon keskittyminen sen sijaan rauhoittaa elimistöä ja vahvistaa hallinnan ja empatian tunnetta."

#lehtijuttujani
#tutkimukset

Uusimmassa Tiede-lehdessä (4/2020) on juttuni siitä, miksi naiset rakastuvat rikollisiin. Osa menee naimisiin murhaajan tai puolisonsa surmanneen kanssa. Tätä selittää parhaiten hybristofilia, joka tarkoittaa seksuaalista viehättymistä vakavan rikoksen tehnyttä kohtaan. Aihe on kiinnostava, sillä sitä ei voi selittää arkijärkeilyn avulla. Vaikka ilmiö on harvinainen, silti esimerkkejä löytyy ympäriltämme. Viimeisimpänä esimerkiksi sukellusvenemurhaaja Peter Madsen, joka meni naimisiin Suomessa asuvan kanssa. Haastattelin juttuun psykiatri Hannu Lauermaa, mikä oli mahtavaa. Jos haluaa lukea jotain muuta kuin koronauutisia, kannattaa lukea tämä!

Tekstinäyte:

"Naiset lähettävät kirjeitä, pyrkivät oikeudenkäynteihin nähdäkseen edes vilauksen ihastuksestaan, ottavat avioeron puolisostaan, kihlautuvat, menevät naimisiin vankilassa, viettävät hääjuhlaa ilman aviomiestään muurien ulkopuolella ja matkustavat yksin häämatkalle.
Miten kukaan voi rakastua ihmiseen, joka on riistänyt henkiä, jopa tappanut puolisonsa?
Älyllisiä kykyjä - tai niiden puutetta - ei voi syyttää, koska murhaajiin rakastuneiden joukosta löytyy myös pitkälle koulutettuja henkilöitä, kuten asianajajia ja tuomareita."

#lehtijuttujani
#tutkimukset

Kirjoitin Tiede-lehteen (12/2019) ghostaamisesta eli siitä kun joku jättää selittämättä / lakkaa pitämästä yhteyttä. Tunnettuna terminä ghostaus on ollut vasta vuodesta 2014, mutta toki sitä on varmasti aina tapahtunut. Ghostata voi niin romanttisissa suhteissa, ystävyyssuhteissa kuin työelämässäkin, oho! Luulen artikkelinin olevan pisin suomeksi kirjoitettu tähän mennessä aiheesta. Toivottavasti tutkimus lisääntyy aiheesta, jota kuitenkin moni meistä kohtaa. Tässä tekstinäyte:

"Ensinnäkin on näyttöä siitä, että tietokonevälitteinen viestinä on minäkeskeisempää kuin kasvokkain tapahtuva vuorovaikutus. Kun ihmiset näkevät toisensa luonnossa, he pitävät toisistaan enemmän ja keksivät runsaammin yhdistäviä tekijöitä kuin viestiessään jonkin laitteen välityksellä. Toiseksi tekstailu, sosiaalinen media ja nettideittailu ovat muuttaneet tapoja pitää yhteyttä ja tavata seurustelukumppaneita. Enää ei tarvita ystävää tai sukulaista parittajaksi. Toiseen saa yhteyden helposti vain ottamalla puhelimen käteen. Sillä onnistuu tarvittaessa myös jättäminen."

#lehtijuttujani
#tutkimukset