Juuri ilmestyneessä Tiede-lehdessä (2/2021) on psykologian artikkelini optimismista, pessimismistä sekä siitä, voiko optimistiksi oppia. Länsimainen kulttuuri tapaa arvostaa positiivisuutta ja tsemppihenkeä, mutta pessimismiäkin tarvitaan. Toinen ei ole toista parempi, vaan toisissa tilanteissa kannattaa valita optimistinen ajattelutapa, toisissa taas toimii paremmin pessimistinen strategia. Keskeistä näissä molemmissa ajattelutavoissa on tasapaino. Sekä liiallinen optimismi että pessimismi ovat haitallisia hyvinvoinnille.
Tässä pieni ote jutusta: "Optimismia voi pitää myös yhtenä käyttäytymisen muotona. Mikään käyttäytymisen muoto taas ei toimi kaikissa mahdollisissa tilanteissa. Joskus on hyödyllistä olla kiltti ja joustava, joskus taas jämäkkä ja järkähtämätön. Samoin on optimismin laita. Väärin käytettynä siitä voi olla haittaa. Yltiöpäinen positiivinen ajattelu voi estää meitä esimerkiksi näkemästä muiden kärsimystä ja tuntemasta empatiaa. Jokaisella on varmasti kokemuksia hetkistä, jolloin olisi mieluummin toivonut kuuntelua kuin tsemppausta. Aivokuvantamistutkimuksista tiedetään, että yltiöoptimistien aivot eivät mielellään käsittele informaatiota, joka koskee tulevaisuuden vaaroja. Ne ennemmin ohittavat uhkat, toisin kuin vähemmän optimististen aivot. Sen sijaan yltiöoptimistien aivot tuntuvat reagoivan herkästi informaatioon, joka on odotettua parempaa. Pelitutkimuksissa optimistien on todettu pitävän kiinni uskostaan voittoon, vaikka he olisivat juuri hävinneet. Yltiöoptimismin uskotaankin olevan yksi syy muun muassa vuoden 2008 pörssiromahdukseen. " #lehtijuttujani #positiivinenpsykologia #psykologia #tutkimukset
0 Comments
|
bloggaaja
Anne Haikola arkisto
June 2023
kategoria
All
|