AIKUISUUS - TYLSÄÄ mummoelämää?

Olen viime aikoina pohtinut kovasti aikuisuutta ja ikääntymistä, kun olen tällaisia merkkejä itsessäni havainnut, vaikka synttärikakussa ei vielä kolmeakymmentä kynttilää ole. Uusia juttuja tuntuu välillä ilmenevän harva se päivä, ikäkriisi iik!

"Minulla ei tarvinnut olla hauskaa. Minun ei tarvinnut tuntea mielihyvää. Oli aikuisuutta osata lykätä tyydytystä. Oli aikuisuutta ettei nauttinut elämästään."

Veera Vaahtera: Onnellisesti eksyksissä

Jokin aika sitten tuijotin kynsiäni ja mietin, että minä haluan leikata nämä. Olen vuosia pitänyt kynsiäni pitkinä, kun ne luonnollisesti sellaisiksi kasvavat, ja ovat minusta naisellisen ja siron näköiset. Yhtäkkiä käytäntö tuntui ulkonäköä tärkeämmältä. Pitkien kynsien alle kertyy likaa, ja ne jäävät välillä kiinni paikkoihin. Nips naps, heippa kynnet, en ole kaivannut teitä! Meikkaamiseni on myös vähentynyt, vaikka olen pari vuotta sitten saattanut meikata huvikseni tai juhliin vaikka kaksikin tuntia. Savonlinnan oopperajuhliin tein vain kevyen meikin, koska ajattelin, etten jaksa myöhään (eli kello kymmenen jälkeen!) puhdistaa paksua pakkelia. Pukeutumisessa tärkeintä on pysyä lämpimänä. Ostin vähän aikaa sitten elämäni ensimmäisen sadekaavun pyöräilyä varten. Se on aivan helvetin ruma, mutta sadetta pitävä eli todella hyvä.

Näin nämä prioriteetit muuttuu. Myös ne jotkin suurimmat unelmat on tulleet hieman realistisemmiksi ja maanläheisemmiksi. Kai se nuoruuden idealismi on karissut. Välillä harmittaa, kun tuntuu, ettei pysty enää sellaiseen "kaikki on mahdollista" -haaveiluun. Sitten tuntee itsensä mälsäksi mummoksi, jonka suurin haave on se, että pysyisi edes suurin piirtein terveenä.

Alkoholia ei viitsi enää juoda niin paljon, kun se selvästi huonontaa unta. Sen sijaan kahvi ja pulla kelpaa, voi hyvä päivä. Kahvia on tärkeää saada aamupäivän kahvitauolla, lounaalla sekä iltapäivällä. Päivä rytmittyy kahvin mukaan. Töiden jälkeen sitten päikkäreille tuutilullaa. Iltaisin on kivaa vaan lukea hyvää kirjaa eikä nähdä ketään, kun on se työelämä niin raskasta.

On aikuisuudessa toki hyviä juttuja. Minua ei lapsena juuri opetettu käyttämään rahaa, joten tämän on aikuisena saanut työläästi opetella. Joskus raha on ahdistanut, mutta nykyään sen tuntee olevan aika neutraali juttu, ja laskujen maksaminen ja talouden hallinta on oikeastaan aika kivaa. Aivojen etuotsalohkot eli alueet, jotka vastaavat paljolti toimintamme kontrollista, kehittyvät jopa 30-vuotiaaksi asti. Tämä on yksi syy, miksi ihmisestä tulee vastuullisempi iän myötä.

Tunteiden säätely on nykyään helpompaa, eikä kaikki tunnu enää niin isolta ja kaatavalta. Ehkä se niin kutsuttu elämänkokemus auttaa ja helpottaa asioiden suhteellistamista, t. keittiöpsykologi Kontiolahden pirtistä.

Ensi kuussa menen elämäni ekaa kertaa asuntomessuille, aikuisuus tuo siis plussana uusia kokemuksia. Tunnen myös nykyään olevani rennompi ihminen kuin aiemmin (vaikka mikään maailman rennoin ihminen tuskin koskaan olen...), neuroottisuus tunnetusti vähenee vanhetessa, jee! Ei jaksa olla enää niin vaativa itseä kohtaan. Joissain tutkimuksissa viisikymppiset naiset ovat tunteneet olevansa elämänsä parhaassa iässä, joten ehkä ne huippuvuodet on oikeasti vasta edessä?! Katsellaan!

#aikuisuus
#chick lit