Kävin vieraana Väkevä elämä -podcastissa puhumassa tunteiden merkityksestä ihmiselämässä. Puhuin tutkimustiedon valossa mm. mitä tunteet ovat, miten ne syntyvät, miksi meillä on niitä, ilmenevätkö tunteet kaikissa kulttuureissa samalla tavalla, voiko kasvonilmeistä aina päätellä tunteita, onko tunne järjen vastakohta, toksisesta positiivisuudesta sekä tunteiden säätelystä.

#psykologia

Somessa tuli hetki sitten vastaan ehdotus, että meillä pitäisi olla 'terapeutti AMK-tutkinto', joka perustuisi yleiseen keskusteluhoitoon ja terapiaan. Ajatus taustalla on hyvä, mutta valitettavasti käytännön puoli ei ole ongelmaton. Aika ajoin ylipäätään tulee vastaan ideoita, joiden mukaan 1) psykoterapeuttikoulutuksen vaatimuksia tulisi madaltaa ja 2) kaikilla halukkailla tulisi olla mahdollisuus kouluttautua ammattiauttajiksi. Kerron tässä tekstissä, mitä ongelmia edellisissä on. Samoin kerron, miksi terapeutti-nimikettä voisi olla hyvä rajoittaa.

Kuten otsikko kertoo, ensimmäinen artikkelini on nyt avoimena julkaisuna ulkona. Tässä vertaisarvioidussa artikkelissa tutkin, kuinka uskontoa ja henkisyyttä käytetään anteeksiannon merkitysten muodostamiseen. Artikkeli on englanniksi ja sen voi lukea vapaasti Pastoral Psychology -journaalin nettisivuilta. Tämä journaali tarkastelee erityisesti maailmankuviin liittyviä kysymyksiä psykologisella otteella.
 
Tässä tiivistelmä tutkimuksesta suomeksi:
 
”Anteeksiannolla on yhteys uskontoon ja henkisyyteen. Kuitenkaan emme tiedä paljoakaan siitä, millä tavalla uskonnolliset ja henkiset ihmiset todellisuudessa antavat anteeksi. Tämä tutkimus tutki sitä, miten uskontoa ja henkisyyttä käytetään anteeksiannon merkitysten luomiseen. Seitsemän haastateltavan narratiivit anteeksiannon kokemuksista valittiin tarkempaan analyysiin. McAdamsin elämäntarina-haastattelumetodia ja narratiivista analyysia sovellettiin. Viisi teemaa muodostettiin: 1) Anteeksianto kristityn velvollisuutena, 2) Anteeksianto Jumalan ihmeenä, 3) Anteeksianto rukoilun avulla, 4) Anteeksianto Jumalan uhrauksena ja 5) Anteeksianto Jumalan armona. Tulokset viittaavat, että Jumala oli tärkeä haastateltaville ja tuki heidän anteeksiannon prosessiaan. Koston ja oikeudenmukaisuuden alateemat antavat vihiä siihen suuntaan, että joskus anteeksiannon ja koston motiivit saattavat kietoutua yhteen. Anteeksianto oli jumalallinen prosessi haastateltaville, ja osa koki, ettei olisi voinut antaa anteeksi ilman Jumalaa. Anteeksiannon ulkoistaminen Jumalalle saattaa palvella anteeksiannon prosessia.”
 
Haluan kiittää työtäni ohjanneita Suvi-Maria Saarelaista, Inari Sakkia sekä Eemeli Hakoköngästä. Lisäksi kiitän Emil Aaltosen säätiötä ja Suomen kulttuurirahastoa apurahoista. Kiitos Itä-Suomen yliopisto avoimen julkaisun maksamisesta.
 
Kerron mielelläni tutkimuksestani enemmän, joten laita viestiä, jos haluat kuulla siitä lisää! Jos haluat auttaa tutkimustiedon levittämisessä, jaa artikkelilinkkiäni muille ja kerro siitä ihmisille.

Viittaa näin:

Haikola, A. (2023). Conversations with God: How are religion and spirituality used to make sense of forgiveness? Pastoral Psychology, 72(5), 693–709. https://doi.org/10.1007/s11089-023-01081-z

#tutkimukset

Annoin haastattelun energiavarkaista Ilta-Sanomiin. Kyseessä ei ole tieteellinen termi, vaan kansantermi, jolla kuvataan jollain tapaa kuluttavaksi koettua käyttäytymistä. Kaikki käyttäytyvät joskus kuluttavalla tavalla, joten kyseessä on subjektiivinen kokemus.

#psykologia

Kirjoitin Helsingin Sanomiin tiedejutun verkkovalehtelusta. Valehtelu on osa kommunikaatiota, joka on läsnä jokaisen arjessa. Joidenkin tutkimusten mukaan valehtelemme enemmän online kuin offline. Verkossa valehteluun liittyy moninaisia motiiveja itsesuojelusta identiteetiin ja politiikkaan.

#lehtijuttujani
#tutkimukset

Trendi haastatteli minua keväällä itsetuntoon ja itsemyötätuntoon liittyen, juttu löytyy nyt myös verkosta. Hypetys itsetunnon ja sen kohottamisen ympärillä on tutkimustulosten valossa enimmäkseen tyhjää hypeä, koska korkealla itseutunnolla ei ole voitu vahvasti osoittaa olevan niitä hyötyjä, joita sillä on väitetty olevan. Matala itsetunto ei ole välttämättä mikään ongelma, joten olisi hyvä, jos siitä ei kulttuurisesti tehtäisi sellaista. Pidemmän blogitekstini aiheesta voit lukea täältä.

#tutkimukset

Kirjoitin Hesariin tiedejutun tiimityön varjopuolista. Vaikka ryhmätyöskentelyllä on etunsa, se voi myös olla väylä valehtelulle ja korruptiolle, joille ovat alttiita myös ns. rehelliset ihmiset. On tärkeää olla tietoinen tiimityön potentiaalisista haittapuolista, jotta niitä voidaan ennaltaehkäistä sopivin keinoin, mistä myös kerron jutussa.

#lehtijuttujani
#tutkimukset

Annoin pienen haastattelun Helsingin Sanomille liittyen tv-sarjojen koukuttavuuteen ja post-series depressioniin. Edellinen on ilmiö, joka kuvaa tyhjyyden ja haikeuden tunteita mahtavan sarjan päättymisen jälkeen. Suomeksi sen voisi kääntää esimerkiksi sarjan jälkeiseksi alakuloksi. Tältä voi tuntua muunkin kulttuurisen tuotteen (esimerkiksi kirjojen tai kirjasarjojen) päättymisen jälkeen. On luonnollista kokea näin, koska onhan sarjan maailma yleensä kaurapuuroarkeamme jännittävämpi, jolloin on tuskallista luopua siitä ja tutuiksi käyneistä hahmoista. Onneksi tämäkin olo menee ennen pitkää ohi, kuten muutkin olot elämässä.

#kulttuuri
#tv-sarjat

Uusimmassa Tiede-lehdessä (3/2022) on juttuni afantasiasta. Afantasia on neurologinen ilmiö, joka tarkoittaa kyvyttömyyttä muodostaa visuaalisia mielikuvia.  Tutkimus afantasiasta on vielä aluillaan, vaikka se on tunnistettu 1880-luvulla. Jutussa pääsevät ääneen afantasiaa tutkinut psykologian dosentti Juha Silvanto sekä Teppo Mattsson ja Katleena Kortesuo, jotka ovat molemmat afantastikkoja.

#lehtijuttujani
#tutkimukset