Juuri ilmestyneessä Tiede-lehdessä (2/2021) on psykologian artikkelini optimismista, pessimismistä sekä siitä, voiko optimistiksi oppia. Länsimainen kulttuuri tapaa arvostaa positiivisuutta ja tsemppihenkeä, mutta pessimismiäkin tarvitaan. Toinen ei ole toista parempi, vaan toisissa tilanteissa kannattaa valita optimistinen ajattelutapa, toisissa taas toimii paremmin pessimistinen strategia. Keskeistä näissä molemmissa ajattelutavoissa on tasapaino. Sekä liiallinen optimismi että pessimismi ovat haitallisia hyvinvoinnille.

Tässä pieni ote jutusta:

"Optimismia voi pitää myös yhtenä käyttäytymisen muotona. Mikään käyttäytymisen muoto taas ei toimi kaikissa mahdollisissa tilanteissa. Joskus on hyödyllistä olla kiltti ja joustava, joskus taas jämäkkä ja järkähtämätön. Samoin on optimismin laita. Väärin käytettynä siitä voi olla haittaa.
Yltiöpäinen positiivinen ajattelu voi estää meitä esimerkiksi näkemästä muiden kärsimystä ja tuntemasta empatiaa. Jokaisella on varmasti kokemuksia hetkistä, jolloin olisi mieluummin toivonut kuuntelua kuin tsemppausta.
Aivokuvantamistutkimuksista tiedetään, että yltiöoptimistien aivot eivät mielellään käsittele informaatiota, joka koskee tulevaisuuden vaaroja. Ne ennemmin ohittavat uhkat, toisin kuin vähemmän optimististen aivot.
Sen sijaan yltiöoptimistien aivot tuntuvat reagoivan herkästi informaatioon, joka on odotettua parempaa. Pelitutkimuksissa optimistien on todettu pitävän kiinni uskostaan voittoon, vaikka he olisivat juuri hävinneet.
Yltiöoptimismin uskotaankin olevan yksi syy muun muassa vuoden 2008 pörssiromahdukseen. "

#lehtijuttujani
#positiivinenpsykologia
#psykologia
#tutkimukset

Johanna Huhtamäen ja Vappu Pimiän kirjassa Valon antajat annetaan ohjeita onnellisuuteen, kiitollisuuteen ja menestymiseen. Kirja on hämmentävä sekoitus tiedettä, keittiöpsykologiaa, omia kokemuksia ja huuhaata. Pyrin tässä arvostelussa tarkastelemaan joitakin sen esittämiä väitteitä.

Meeri Koutaniemi ja Ann-Mari Leinonen tarttuvat kirjassaan mitä karmeimpaan: seksuaaliväkivaltaan. Kirjassa pääsevät ääneen 14 ihmistä, joille on tehty seksuaalista väkivaltaa. Useimmat jakavat tarinansa omilla kasvoillaan.

Ilouutisia! Minusta tulee tohtori! Tänään sain tietää päässeeni UEF:n tohtorikouluun sosiaalipsykologian pääaineeseen. Tulevassa väitöskirjassani tutkin anteeksiannon sisäistä prosessia laadullisin menetelmin. Opinnot alkavat tammikuussa. Nyt jo innoissani!

#tutkimukset
#väitöskirja

Haastattelin psykologian maisteri Tomi Bergströmiä Psykologi-lehden verkkojuttuun. Bergström tutki väitöskirjassaan avoimen dialogin hoitomallin vaikutusta ensipsykoosiin. Tulokset on aivan uskomattomia: Vertailuryhmästä puolet tarvitsi 19 vuoden jälkeen edelleen hoitoa, yli 80 prosenttia käytti psykoosilääkitystä ja yli 60 prosenttia sai työkyvyttömyystukia. Dialogista hoitoa saaneista vain noin kolmasosa oli seurannan lopussa hoidon piirissä ja sai työkyvyttömyystukia.

Tutkimus osoittaa, että ensipsykoosia voidaan hoitaa tehokkaasti myös lääkkeettömin keinoin.

"Lisäksi haastatteluissa potilaat eivät itse kuvanneet psykoosia sanalla ’psykoosi’. He kuvasivat sitä ennemmin hankalaksi elämäntilanteeksi, johon liittyi vaikeita kokemuksia. Usein kokemukset olivat alkaneet jo lapsuudesta, esimerkiksi koulukiusaamisesta, joka johti ulkopuolisuuden tunteisiin ja vaikeuksiin ihmissuhteissa. Ongelmat kasaantuivat monilla aikuistumisen kynnyksellä, jolloin pahoinvointi lisääntyi ja ajattelukyky hankaloitui. Lopulta joku määritteli tämän olevan psykoosi."

#lehtijuttujani
#mielenterveyden häiriöt
#tutkimukset

Kirjoitin viime viikolla ilmestyneeseen Tiede-lehteen (9/2020) anteeksiannon merkityksestä. Aihe on todella kiehtova ja monipuolinen. Hämmästyin siitä, miten paljon terveysvaikutuksia anteeksiannolla on: se tekee onnellisemmaksi, kohentaa hyvinvointia ja elämäntyytyväisyyttä, buustaa omanarvontuntoa ja on yhteydessä vähäisempään stressiin ja psykiatriseen oireiluun. Anteeksianto vapauttaa voimavaroja ja näkyy jopa parempana fyysisenä suoriutumisena kuntotestissä anteeksiantamattomiin verrattuna. Kaiken lukemani perusteella sanoisin, että anteeksianto on aikamoinen supervoima ja ihmeellinen asia.

Tässä pieni ote:

"Mittarit paljastivat, että kaunaiset ajatukset kiristävät lihaksia, lisäävät ihon sähkönjohtavuutta, tihentävät sykettä ja voimistavat vihan tunnetta. Anteeksiantoon keskittyminen sen sijaan rauhoittaa elimistöä ja vahvistaa hallinnan ja empatian tunnetta."

#lehtijuttujani
#tutkimukset

Viikko sitten katsoin viimein Ari Asterin ohjaaman Hereditary-elokuvan (2018). Se oli yksi vuoden tapauksista, eikä syyttä. Hereditary ei ole perinteinen kauhuelokuva ja siksi juuri se on mielenkiintoinen. Seuraava arvio sisältää juonipaljastuksia.

Eräs sukulaiseni kokeili vuosia sitten Annie Hopperin DNRS-menetelmää, tuloksetta. Tähän menetelmään perustuu myös Maria Nordinin kritisoitu Free to heal -metodi (Eroon oireista). Tutustuin Hopperin menetelmän harjoitusoppaaseen ja DVD-materiaaliin, seuraavassa niistä ja Nordinin menetelmästä kritiikkiä.

Elina Kilkun osittain omakohtaisista kokemuksista ponnistava fiktiivinen nuortenromaani tuo esiin lapsen ja keski-ikäisen miehen välisen suhteen.

Uusimmassa Tiede-lehdessä (4/2020) on juttuni siitä, miksi naiset rakastuvat rikollisiin. Osa menee naimisiin murhaajan tai puolisonsa surmanneen kanssa. Tätä selittää parhaiten hybristofilia, joka tarkoittaa seksuaalista viehättymistä vakavan rikoksen tehnyttä kohtaan. Aihe on kiinnostava, sillä sitä ei voi selittää arkijärkeilyn avulla. Vaikka ilmiö on harvinainen, silti esimerkkejä löytyy ympäriltämme. Viimeisimpänä esimerkiksi sukellusvenemurhaaja Peter Madsen, joka meni naimisiin Suomessa asuvan kanssa. Haastattelin juttuun psykiatri Hannu Lauermaa, mikä oli mahtavaa. Jos haluaa lukea jotain muuta kuin koronauutisia, kannattaa lukea tämä!

Tekstinäyte:

"Naiset lähettävät kirjeitä, pyrkivät oikeudenkäynteihin nähdäkseen edes vilauksen ihastuksestaan, ottavat avioeron puolisostaan, kihlautuvat, menevät naimisiin vankilassa, viettävät hääjuhlaa ilman aviomiestään muurien ulkopuolella ja matkustavat yksin häämatkalle.
Miten kukaan voi rakastua ihmiseen, joka on riistänyt henkiä, jopa tappanut puolisonsa?
Älyllisiä kykyjä - tai niiden puutetta - ei voi syyttää, koska murhaajiin rakastuneiden joukosta löytyy myös pitkälle koulutettuja henkilöitä, kuten asianajajia ja tuomareita."

#lehtijuttujani
#tutkimukset