Elina Kilkun osittain omakohtaisista kokemuksista ponnistava fiktiivinen nuortenromaani tuo esiin lapsen ja keski-ikäisen miehen välisen suhteen.

Uusimmassa Tiede-lehdessä (4/2020) on juttuni siitä, miksi naiset rakastuvat rikollisiin. Osa menee naimisiin murhaajan tai puolisonsa surmanneen kanssa. Tätä selittää parhaiten hybristofilia, joka tarkoittaa seksuaalista viehättymistä vakavan rikoksen tehnyttä kohtaan. Aihe on kiinnostava, sillä sitä ei voi selittää arkijärkeilyn avulla. Vaikka ilmiö on harvinainen, silti esimerkkejä löytyy ympäriltämme. Viimeisimpänä esimerkiksi sukellusvenemurhaaja Peter Madsen, joka meni naimisiin Suomessa asuvan kanssa. Haastattelin juttuun psykiatri Hannu Lauermaa, mikä oli mahtavaa. Jos haluaa lukea jotain muuta kuin koronauutisia, kannattaa lukea tämä!

Tekstinäyte:

"Naiset lähettävät kirjeitä, pyrkivät oikeudenkäynteihin nähdäkseen edes vilauksen ihastuksestaan, ottavat avioeron puolisostaan, kihlautuvat, menevät naimisiin vankilassa, viettävät hääjuhlaa ilman aviomiestään muurien ulkopuolella ja matkustavat yksin häämatkalle.
Miten kukaan voi rakastua ihmiseen, joka on riistänyt henkiä, jopa tappanut puolisonsa?
Älyllisiä kykyjä - tai niiden puutetta - ei voi syyttää, koska murhaajiin rakastuneiden joukosta löytyy myös pitkälle koulutettuja henkilöitä, kuten asianajajia ja tuomareita."

#lehtijuttujani
#tutkimukset

Tiina Katriina Tikkasen esikoisromaanissa käsitellään yhtä kuvottavinta ja järkyttävintä asiaa maailmassa: kun vanhempi käyttää lastaan hyväksi. Kirja pohjautuu osittain kirjailijan omaan elämään.

Oscareiden jälkeen on aika pohtia mitä laadun arviointi taiteessa oikein tarkoittaa.

Kielessämme tunnetaan monia hienoja ja hauskoja sanontoja. Tässä kuitenkin lista niistä, jotka voisi heittää hevonkuuseen.

 Sain hiljattain uuden numeron ikääni. Ajattelin hieman pohtia alkanutta kolmekymppisyyttäni.

Luin hetki sitten Katriina Huttusen Surun istukka -teoksen. Se on omaelämäkerrallinen esikoisromaani naisesta, jonka tytär on tehnyt itsemurhan. Teoksen teemoja ovat itsemurha, kuolema, suru ja traumaattinen kriisi.

Äitiys, tuo aiheista kauhein, kuten Antti Holma on todennut. Miksi äitiys on aiheena niin vaikea käsitellä? Miksi äidit syyttelevät toisiaan keskustelupalstoilla? Miksi äitejä yritetään laittaa samaan muottiin? Tätä teemaa ajattelin ruotia. En ole äitiyden asiantuntija eikä minulla ole omia lapsia. Sen sijaan olen ihmisen tunteiden, ajattelun ja käyttäytymisen asiantuntija, josta käsin pohdin asiaa.

Vuoden kohukirja on tituleerattu feministiseksi teokseksi. Voimassa nykypäivän asetelmat on käännetty nurin: naiset satuttavat miehiä ja alistavat nämä valtaansa. Voiko Voimaa kutsua feministiseksi vai onko se salamoita sinkoava kiukkuinen kostofantasia?

Kirjoitin Tiede-lehteen (12/2019) ghostaamisesta eli siitä kun joku jättää selittämättä / lakkaa pitämästä yhteyttä. Tunnettuna terminä ghostaus on ollut vasta vuodesta 2014, mutta toki sitä on varmasti aina tapahtunut. Ghostata voi niin romanttisissa suhteissa, ystävyyssuhteissa kuin työelämässäkin, oho! Luulen artikkelinin olevan pisin suomeksi kirjoitettu tähän mennessä aiheesta. Toivottavasti tutkimus lisääntyy aiheesta, jota kuitenkin moni meistä kohtaa. Tässä tekstinäyte:

"Ensinnäkin on näyttöä siitä, että tietokonevälitteinen viestinä on minäkeskeisempää kuin kasvokkain tapahtuva vuorovaikutus. Kun ihmiset näkevät toisensa luonnossa, he pitävät toisistaan enemmän ja keksivät runsaammin yhdistäviä tekijöitä kuin viestiessään jonkin laitteen välityksellä. Toiseksi tekstailu, sosiaalinen media ja nettideittailu ovat muuttaneet tapoja pitää yhteyttä ja tavata seurustelukumppaneita. Enää ei tarvita ystävää tai sukulaista parittajaksi. Toiseen saa yhteyden helposti vain ottamalla puhelimen käteen. Sillä onnistuu tarvittaessa myös jättäminen."

#lehtijuttujani
#tutkimukset