Etsin haastatteluun aikuisia, jotka ovat antaneet anteeksi jonkin asian (esimerkiksi itselle tai toiselle). Haastattelut ovat luottamuksellisia, ja ne toteutetaan vuoden 2021 aikana. Haastatteluun kannattaa varata noin kaksi tuntia aikaa.

Opiskelen Itä-Suomen yliopistossa yhteiskuntatieteiden ja kauppatieteiden tiedekunnassa sosiaalipsykologian jatkotutkintoa. Tutkintooni liittyy väitöstutkimuksen tekeminen, jonka aiheena on anteeksianto. Tutkimukseni pyrkii lisäämään tietellistä tietoa anteeksiannon vaiheista, tunteista ja ajatuksista. Lisäksi tutkimuksessa kartoitetaan maailmankuvan yhteyttä anteeksiantoon.

Ilmoitusta saa jakaa eteenpäin.

Jos kiinnostuit, ota yhteyttä:

Anne Haikola, väitöskirjatutkija
050 4717 138
anne.haikola@uef.fi

Inari Sakki, apulaisprofessori
Yhteiskuntatieteiden ja kauppatieteiden tiedekunta
050 472 3402
inari.sakki@uef.fi

Suvi-Maria Saarelainen, yliopistonlehtori
Teologian osasto, läntinen teologia
050 467 6975
suvi-maria.saarelainen@uef.fi

#väitöskirja

Kesällä kirjoittamani juttu Psykologi-lehden verkkoon somen mieleneterveysvaikutuksista nuoriin ja nuoriin aikuisiin ilmestyi juuri. Haastattelin juttuun Åbo Akademin yliopistonlehtori ja neuropsykologi Mira Karraschia sekä filosofian tohtori ja Turun klassillisen lukion opintopsykologi Ada Johanssonia. Somella on sekä hyödyllisiä että epäedullisia vaikutuksia mielenterveyteen. Paljolti kyse on käyttötavoista. Jutussa on sekä linkkejä tutkimuksiin että vinkkejä mielenterveyden ammattilaisille vastaanottoyöhön avuksi somen käsittelyyn.

"Jotkut tutkijat ovat todenneet, että somen kuvallinen kommunikaatio aiheuttaa pahoinvointia. Kuvavirrassa jokainen voi esittää elämänsä ideaalisesta näkökulmasta vailla säröjä. Moni ymmärtää somen epätodellisuuden, mutta voi olla vaikeaa olla vertailematta itseä muihin. Eikä voi unohtaa, millainen vaikutus somessa nähdyillä kehoilla on. Esimerkiksi kuuluisa Kardashianin klaani on tehnyt isot peput muodikkaiksi ja muuttanut näin ihmisten kuntosaliohjelmia."

#lehtijuttujani
#mielenterveydenhäiriöt
#tutkimukset

Suomessakin mm. Luo itsesi uudelleen -kirjasta tunnetuksi tullut motivaatiopuhuja Joe Dispenza on herättänyt kiinnostusta erityisesti uushenkisissä piireissä. Ihmiset kehottavat tutustumaan "neurotieteilijä" Dispenzaan, kun väitellään esimerkiksi aivojen neuroplastisuudesta. Miksi kuitenkin Joe Dispenza on yhtä pätevä lähde kuin Teletapit?

Kirjoitin vuonna 2019 bloggauksen, jossa kerroin ryhtyneeni vegaaniksi. Ikävä kyllä olen joutunut luopumaan ruokavaliosta. Avaan tässä hieman muutoksen taustoja.

Tuoreimmassa Tiede-lehdessä (5/2021) juttuni kiittämisen ja kiitollisuuden merkityksestä.  Kiitos on yksinkertaisin kiitollisuuden ilmaisu, ja kiitollisuudella on todettu useita hyvinvointivaikutuksia mm. terveyteen, uneen, tunteiden säätelyyn ja jopa traumoista selviytymiseen. Kannattaa kiittää, siitä nimittäin hyötyvät niin kiittäjät, kiitetyt kuin kiittämisen todistajat.

Tekstinäyte:

"Myös tutkimusten mukaan kiitollisuuden ilmaiseminen muodostaa hyvän tekemistä ruokkivan kehän. Kiitoksen saamisen on osoitettu lisäävän avuliaisuutta. Mekanismin on todettu kytkeytyvän arvostetuksi tulemisen tunteen heräämiseen. Se taas motivoi tekemään hyviä tekoja toisille. Kiitetty haluaa panna hyvän kiertämään.

Toimiakseen toivotulla tavalla kiitoksen on kuitenkin oltava vapaaehtoinen. Painostuksen alla puserrettu kiitos herättää usein vain ärtymystä ja mielipahaa. Kiitoksen pitäisi olla myös konkreettinen ja kytkeytyä tekemiseen tai asiaan, jotta vastaanottaja tietää, mistä häntä kiitetään."

#lehtijuttujani
#positiivinenpsykologia
#psykologia
#tutkimukset

Korona-aikaa on eletty reilu vuosi, ja elämämme on sen myötä muuttunut. Mutta millainen muutos taiteiden kentällä on tapahtunut?

Annoin Ylelle haastattelun aiheesta, miksi ihmiset haluavat katsoa tiettyjä sarjoja ja elokuvia uudelleen ja uudelleen. Nämä palvelevat muun muassa turvan tunnetta, yhteenkuuluvuuden tarvetta, rentoutumista ja identiteetin rakentamista. Haastattelu meni myös radioon ja iltauutisiin.

#elokuvat
#kulttuuri
#tv-sarjat

Juuri ilmestyneessä Tiede-lehdessä (2/2021) on psykologian artikkelini optimismista, pessimismistä sekä siitä, voiko optimistiksi oppia. Länsimainen kulttuuri tapaa arvostaa positiivisuutta ja tsemppihenkeä, mutta pessimismiäkin tarvitaan. Toinen ei ole toista parempi, vaan toisissa tilanteissa kannattaa valita optimistinen ajattelutapa, toisissa taas toimii paremmin pessimistinen strategia. Keskeistä näissä molemmissa ajattelutavoissa on tasapaino. Sekä liiallinen optimismi että pessimismi ovat haitallisia hyvinvoinnille.

Tässä pieni ote jutusta:

"Optimismia voi pitää myös yhtenä käyttäytymisen muotona. Mikään käyttäytymisen muoto taas ei toimi kaikissa mahdollisissa tilanteissa. Joskus on hyödyllistä olla kiltti ja joustava, joskus taas jämäkkä ja järkähtämätön. Samoin on optimismin laita. Väärin käytettynä siitä voi olla haittaa.
Yltiöpäinen positiivinen ajattelu voi estää meitä esimerkiksi näkemästä muiden kärsimystä ja tuntemasta empatiaa. Jokaisella on varmasti kokemuksia hetkistä, jolloin olisi mieluummin toivonut kuuntelua kuin tsemppausta.
Aivokuvantamistutkimuksista tiedetään, että yltiöoptimistien aivot eivät mielellään käsittele informaatiota, joka koskee tulevaisuuden vaaroja. Ne ennemmin ohittavat uhkat, toisin kuin vähemmän optimististen aivot.
Sen sijaan yltiöoptimistien aivot tuntuvat reagoivan herkästi informaatioon, joka on odotettua parempaa. Pelitutkimuksissa optimistien on todettu pitävän kiinni uskostaan voittoon, vaikka he olisivat juuri hävinneet.
Yltiöoptimismin uskotaankin olevan yksi syy muun muassa vuoden 2008 pörssiromahdukseen. "

#lehtijuttujani
#positiivinenpsykologia
#psykologia
#tutkimukset

Johanna Huhtamäen ja Vappu Pimiän kirjassa Valon antajat annetaan ohjeita onnellisuuteen, kiitollisuuteen ja menestymiseen. Kirja on hämmentävä sekoitus tiedettä, keittiöpsykologiaa, omia kokemuksia ja huuhaata. Pyrin tässä arvostelussa tarkastelemaan joitakin sen esittämiä väitteitä.

Meeri Koutaniemi ja Ann-Mari Leinonen tarttuvat kirjassaan mitä karmeimpaan: seksuaaliväkivaltaan. Kirjassa pääsevät ääneen 14 ihmistä, joille on tehty seksuaalista väkivaltaa. Useimmat jakavat tarinansa omilla kasvoillaan.